Kokemuksia risukeittimen käytöstä vaellusreissuilla

​Risukeitin löytyy vieläkin monen vaeltajan varustelistalta. Risukeittimen käytössä on oma tunnelmansa, jonka jokainen risuja poltteleva vaeltaja tietää. Mikään ei voita sitä tunnetta kun pitkän päivän päätteeksi saa itse sytyttämillään puilla ​ruuan porisemaan. Luonnon liekin katselemisessa on myös oma viehätyksensä – usein sitä huomaa uppoutuvansa liekin lumoon transsin lailla.

​Risukeittimen käytössä on myös selkeitä hyötyjä, se ei paina paljoa ja vie vain vähän tilaa repusta – siispä mainio valinta kevyellä varustuksella liikkuvalle. Risukeitintä käytettäessä ei myöskään tarvitse pelätä polttoainepulaa tai kanisterivuotoja, kunhan liikutaan alueella jossa puuainesta on saatavilla. Puiden polttaminen on kaiken lisäksi ekologista, kyse kun on kuitenkin uusiutuvasta luonnonvarasta. Tyhjiä patruunoitakaan ei synny ja jätteen tuottaminen pysyy minimaalisena.

Risukeittimellä on toki omat heikkoutensa. Kaikkein viimeisimpänä voi risukeitintä suositella heikkohermoisille, nälkäisenä ja hermostuneena tulen sytyttäminen on kaukana nautinnollisesta. Sateisilla kausilla kuivan polttoaineen löytäminen voi olla myöskin hermoja raastavaa. Risukattilaa voisikin suositella henkilölle joka tietää mitä tekee ja haluaa.

​Risukeittimen käyttö​

​Risukeittimen käytössä tulee olla tarkkaavainen. Kyseessä on käytöltään hyvin simppeli laite, kuitenkin tulen kanssa työskennellessä on aina oltava varovainen. Asiallisesti varautumalla minimoit kaikenlaiset riskit, joita voi tulta käytettäessä syntyä. Niinkuin sanottu, tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä!

​1. Kerää lähimaastosta sytykkeitä

​Parhaita sytykkeitä ovat kuivat oksat, kasvin tupot, risut ja lehdet. Myös kaarnanpalaset, neulaset ja kävyt menevät mainiosti polttoaineesta. Jos yövyt luonnonpuistossa, muista että puita, pensaita ja kasveja ei saa vahingoittaa. Kerää siis vain ja ainoastaan kuolleet puiden ja kasvien osat maasta.

​2. Löydä keittimellesi tasainen alusta

​​Aseta keitin tasaiselle ja kasvittomalle alustalle, kuten hiekalle, kivien päälle tai kalliolle. Älä koskaan käytä keitintä alustalla jossa on kasvillisuutta kuten ruohikkoa tai kasvin varpuja. Siivoa keittimen lähettyviltä pois palava materiaali kuten kuivat lehdet ja oksat, putsaa miellään metrin säteellä oleva alue.

​3. Ennen sytyttämistä

​Jos risukeittimessäsi on useampi osa, avaa se ja laita keräämäsi kuivat sytykkeet sytykepesään. Huolehdi vielä että keittimesi on turvallisella alustalla.

​4. Risukeittimen sytytys

​Aseta kattila keittimesi päälle, jos mahdollista. Jos ei niin laita se sytytyksen jälkeen. Käytä sytytintä, tulitikkuja tai jotain muuta keinoa saadaksesi sytykkeet tuleen. Yleensä veden kiehauttamiseen menee noin 5-15 minuuttia.

​5. Tuhkien käsittely

​Ruokailun jälkeen täytyy huolehtia keittimeen jääneistä tuhkista. Paras tapa jäähdyttää tuhka on kastella se vedellä. Jäähdyttämisen jälkeen tuhkan voi haudata maahan.

Paras risukeitin

Itsellä on ollut noin 2 vuotta käytössä Varustelekasta hankittu Särmä wood burning stove-risukeitin. Kyseessä on alle kahdenkympin hintainen, hyvin yksinkertainen risukeitin. ​Tästä mallista kaikki ylimääräinen on riisuttu pois – jäljelle jää tottakai vain olennainen.

Päätin kuitenkin panostaa hieman enemmän laatuun ja keveyteen. 

Tämä sanottuna, suosittelen täysin vastaavanlaista mallia, Savotta happy stovea, joka painaa vain 250 grammaa, puolet vähemmän kuin varustelekasta ostettu. Hintaeroa näillä on vain kymmenisen euroa.

Kokemuksia risukeittimen käytöstä

​Kyseiset risukeittimet ovat irrallisista palasista kasattavia, siksi ne pakkautuvat lähes olemattomaan tilaan rinkkaasi ja keittimen kasaaminen tapahtuu käden käänteessä. Kasattuna keitin pysyy tukevasti koossa.

Sytyttäminen on helppoa kun saatavilla on kuivaa sytykettä, kunhan välillä puhaltelee perään. Silloin kun kuivaa sytykettä on niukasti saatavilla, puhutaankin aivan toisenlaisesta operaatiosta. Lukuisia kertoja olen märkien risujen kanssa touhunnut tuntikausia ennen tulen aikaansaamista. Ennen vaellusta täytyy myös varmistaa että paikanpäällä on saatavilla ​sytykkeeksi kelpaavaa ainesta. Usein rinkan pohjaltani löytyy jotain sytykettä, jota kannan mukanani. Avotuntureille, tuulisille ja sateisille retkille suosittelisin ottamaan mukaan polttoaineellisen retkikeittimen.

Kun risukeittimen saa sytytettyä, tulta on varsin helppo ylläpitää lisäämällä sytykettä säännöllisin väliajoin. Keittimen ja sytykkeen laadusta riippuen voisi sanoa että veden kiehauttamiseen menee noin 5-15 minuuttia. Käytössä yleensä kädet ja kattilat nokeentuvat, jos et pidä noesta, älä edes harkitse risukeitintä.

Yleensä pidemmille reissuille otan risukeittimen lisäksi lähes poikkeuksetta kaasukäyttöisen retkikeittimen sen nopean toimivuuden ja varmuuden vuoksi. Lyhyemmillä reissulla ja kuivilla keleillä kuitenkin risukeitin pysyy edelleen visusti mukana. Risukeitin on pienen tilan ansiosta kätevä varakeitin millä tahansa reissulla ja pelkästään tunnelman vuoksi voin suositella risukeittimen käyttöä ​aika ajoin muillekin!

​Risukeittimen ​hyödyt ja haitat

​                          Hyödyt

  • ​Pakkautuu pieneen tilaan​​​
  • ​Sytykkeitä on kevyttä kantaa mukana
  • ​Käyttökulut mitättömiä, polttoaine on ilmaista
  • Polttoaine on uusiutuvaa ja ekologista
  • Käyttö on tunnelmallista, luonnon liekkiä on lumoavaa katsella

​                        ​​​​​Haitat:

  • ​Vaatii käyttäjältä enemmän työtä ja kokemusta tulen aikaansaamiseksi​​​
  • ​Ruoan laitto hitaampaa
  • Yleensä painavampi
  • Sytykkeen löytäminen sadekelillä tai puurajan yläpuolella
  • Sytykkeen löytäminen talvella
  • Nokeaa kattilat

​Risukeitin ja avotuli

​Risukeitintä voi lähtökohtaisesti käyttää myös paikoissa, joissa avotulen teko on kielletty. Risukeitintä toi kärytellä siis myös vastuullisesti metsäpalovaroituksen aikana. Tämä edellyttää tosin että risukeittimen pohja ei kuumene käytön aikana, ​kuumentaen alla olevaa maastoa eikä syntyvät kipinät aiheuta tulenpalovaaraa.

​Risukeitin ja jokamiehenoikeus

​Risukeitin luokitellaan retkikeittimeksi, eli sen käyttö on sallittua, ilman maanomistajan lupaa. Risukeitintä ja muita retkikeittimiä voi käyttää myös metsäpalovaroituksen aikana – kunhan noudatat erityistä varovaisuutta.

​Puiden ja kasvien vahingoittaminen ilman maanomistajan lupaa on kiellettyä. Polttoaineeksi saat kerätä maassa olevia oksia, risuja, käpyjä yms.

Avotulta ja nuotiota et saa tehdä ilman maanomistajan lupaa.

2 ajatusta aiheesta “Kokemuksia risukeittimen käytöstä vaellusreissuilla”

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *